Tietyt tekijät voivat lisätä riskiä sairastua syöpään:
- Yli 50 vuoden ikä
- Perheessä todettu paksusuolensyöpä
- Tietyt geneettiset muutokset
- Rasvainen ja punaista lihaa sisältävä ruokavalio
- Runsas alkoholin käyttö
- Tupakointi
- Diabetes, ylipaino sekä liikunnan puute
Kari Syrjänen, professori, LKT, FIAC, Lääketieteellinen johtaja, Biohit Oyj
Suolistosyöpä on edelleen yksi suurimpia syöpäsairauksien ja -kuolemien aiheuttajia maailmaanlaajuisesti. Vuosittain ilmenee yli 1,2 miljoonaa uutta tapausta. Näistä johtuvia uusia kuolemantapauksia todetaan vuosittain 609 000 (1). Suurin osa suolistosyövistä luokitellaan satunnaisiksi. Arviolta 75 % tapauksista kehittyy ihmisille, joilla on kohtalainen riski sairastua tautiin. Vain noin 20 % suolistosyöpätapauksista löytyy ihmisiltä, joilla suolistosyöpätapauksia on esiintynyt jonkin verran suvussa. Loput 80 % ovat potilailla, joilla on syövälle altistava tulehduksellinen suolistosairaus eli haavainen paksusuolentulehdus, tai jokin tunnettu geenimutaatio eli familiaalinen adenomatoottinen polypoosi tai perinnöllinen ei-polypoottinen paksusuolisyöpä (2, 3). Varhaisten tapauksien kontrollitutkimukset ovat osoittaneet, että riski sairastua suolistosyöpään on yli kaksinkertainen, mikäli lähisuvussa on samaa tautia. (4).
Tällä hetkellä arvioidaan, että vähintään 95 % kaikista suolistosyöpätapauksista kehittyy selvästi tunnistettavista esiasteista, joita ovat polypoottinen ja litteä adenooma eli suoliston sisäpinnan epänormaali kasvusto (5). Laajojen väestötutkimusten perusteella tiedetään, miten adenooma kehittyy syöväksi. Suolistosyövän riski on monta kertaa suurempi henkilöillä, jotka sairastavat perinnöllisiä polypoosi-oireyhtymiä. Seurantatutkimukset osoittavat, että suolistosyövän ilmaantuminen väheni 60–90 % potilailla, joilta oli poistettu polyypit tähystyksessä (6). Hyvin suunnitellut tapaus-verrokki-tutkimukset osoittavat kiistatta, että polyyppien poistaminen sigmoideoskopian eli paksusuolen loppuosan ja peräsuolen tähystyksen avulla vähensi suolistosyöpäkuolemia kymmenen vuoden seurannan aikana yli 60 % niillä, joilta oli poistettu polyypit tähystyksessä, verrattuna vastaaviin verrokkeihin (7).
Adenoomat ovat mikroskooppiselta rakenteeltaan hyvänlaatuisia kasvaimia. Niitä kuitenkin pidetään syövän esiasteina edellä kuvatuista syistä. Adenoomista voidaan rakenteen perusteella erotella kolme päätyyppiä (lueteltuina siinä järjestyksessä, joka niiden riski on muuttua pahanlaatuisiksi): tubulaarinen, tubulo-villoottinen ja villoottinen adenooma.
Adenoomista voidaan mikroskooppisesti todeta vaikeusasteeltaan erilaisia syövän esiasteeksi luokiteltavia muutoksia, joista vaikea-asteisin edustaa jo paikallista syöpää (carcinoma in situ, CIS). Vasta kun pahanlaatuiseksi muuttunut solukko kasvaa limakalvon lihaskerroksen läpi, puhutaan varsinaisesta syövästä, tässä tapauksessa leviävästä adenokarsinoomasta.
Lähteet: Katso kirjallisuus